Inhorealismia, sosiaalireportaasia

Nykyisin tv-tuotantoyhtiö Tarinatalossa vaikuttava Esko Naskali työskenteli vuonna 1988 apuhoitajan sijaisena vanhainkodissa ja kirjoitti havainnoistaan järkyttävän jutun Suomi-lehteen. Juttu on jaettu muutaman kappaleen mittaisiin jaksoihin, joista kukin on omistettu yhdelle vanhainkodin asukkaalle.

"Seuraava sille joka on mielestään
AUKTORITEETTI
Valto S. on aina ollut kova komentamaan. Nyt sukunsa kiistaton ja entinen päämies on huonona, eikä pääse sängystään ylös.
– Vettha! hän sähähtää hoitajalla hampaattomalla suullaan.
– Vettä vai? Haluatteko vettä?
– Eikun VESSAAN!
Valto autetaan pytylle. Hänen vatsansa toimii pitkästä aikaa. Varpusparven pyrähdys vie Valtolta voimat. Hän menee tajuttomaksi. Hoitajat nostavat hänet sängylle.
– Nyt se taitaa mennä.
– Annetaanks mennä vaan?
– Mites vanha se on?
– Yheksänkymmenen kuuden.
– Joo, antaa mennä vaan.
Valto korahtelee vielä puoli tuntia ja kuolee. Silmien päälle pannaan kosteat laput, leuka sidotaan kiinni, jalat yhteen, lakana päälle, halpa kukkavihko lakanan päälle ja ruumis varastoon odottamaan autoa."
(Suomi 3/1988.)

Kohtuullisen lakonista kuvausta.

Juttu lukeutuu sosiaalireportaasin lajiin, jossa kuvataan erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia. Sosiaalireportaasi on tyypillisesti eurooppalainen ilmiö, kirjoittajia esimerkiksi saksalainen Günter Wallraff tai varhaisemman ajan edustaja, tsekkiläinen Egon Erwin Kisch.

Veikko Ennalakin kirjoitti sosiaalireportaaseja. Hänen paljastava kirjoittelunsa tutkintavankeudesta eli pytystä vaikutti koko pyttyinstituution lakkauttamiseen. Ennala piti tätä yhtenä uransa tärkeimmistä saavutuksista.

Tämä blogiteksti on julkaistu alun perin Lukujuttu-blogissani osoitteessa https://lukujuttu.blogspot.com/2010/10/inhorealismia-sosiaalireportaasia.html.