Lukujuttu-blogini käsittelee tarinallista journalismia, mediakritiikkiä ja muita mediaan liittyviä aiheita.
Julkisen sanan neuvosto ottaa käsittelyyn https://journalistiliitto.fi/fi/juttu-editoitiin-pilalle-toimittaja-kanteli-jsn-aan/, jonka freelance-toimittaja on tehnyt juttunsa ostaneesta lehdestä. Toimittajan mielestä juttu oli kirjoitettu uusiksi, ja siinä oli kolme asiavirhettä, joista yksi oli se, että juttu oli laitettu hänen nimiinsä.
Luin päivän Hesarista Billie Holiday -dokkarin arviota ja jäin pohtimaan päätöslausetta.
Taiteilijaelämän romantisointi on jotenkin niin eilispäivää. Holiday toki elikin eilispäivää, ei sillä.
Luennoin kerran isolle sanomalehtiporukalle suurista suomalaisista tarinajournalisteista. Keskellä yleisöä kohosi käsi. "Oliko ne kaikki tosiaan juoppoja?"...
Minä pidän Kodin Kuvalehdestä paljon. Se on laadukas lehti. Siellä on hyviä kirjoittajia ja etevä editointi.
Mutta nyt.
Edellinen postaus ja sen esi- ja jälkipyykki saivat miettimään: mitä minulla on väliotsikoita vastaan?
Tarina. Se se on.
Pääsin haastateltavaksi Suomen aikakauslehdentoimittajain liiton Lööppi-lehden tuoreimpaan numeroon, s. 20-21.
Pykäsin Facebookiin joulukalenterin. Olen esitellyt joka päivä yhden journalistisen virkkeen. Vielä on loppusuora jäljellä, käyhän lukemassa.
Lähden ensi viikolla Pariisiin kaunokirjallisen journalismin konferenssiin. Esitän siellä artikkelin, jossa pohdiskelen tablettiympäristössä julkaistun narratiivisen journalismin autenttisuutta ja referentiaalisuutta, muun muassa. Siis mitä pitkälle tekstille tapahtuu, kun se siirretään digiympäristöön?
Audio, video, linkit ja muut tekstiä...
Aamulehden Matti Kuusela on kertojana sukua Esa Kerolle. Hän kuvaa samanlaisella humaanilla lämmöllä ja arvostuksella ympäristöään.
No nyt on hieno juttu Hesarissa. Tämän päivän Sunnuntai-osaston pääjuttu "Yksinäisyys on yhä arvoitus" popularisoi hienosti tutkimusta. Se tökkäilee tabuja ja osuu varmasti jokaisen suomalaisen kokemusmaailmaan suunnasta tai toisesta.